Edellisestä rutiinipostauksesta käy ehkä ilmi, kuinka paljon olen turvautunut Netflixiin viime aikoina. Päätin suorittaa tämänkin tehtävän alta, vaikka en suoranaisesti ole kauhuelokuvien ystävä.
Valitsin elokuvaksi Veronican, jota on kuvailtu mediassa pelottavimmaksi elokuvaksi koskaan. Jossain myös mainittiin, että vain vähäinen prosentti pystyy katsomaan tämän elokuvan eikä sitä suositella heikkohermoisille. Tiedä sitä. Katso traileri tästä.
Anninan leffa-arvostelu 3/5.
Elokuva alkoi hyvin tylsästi. Ensin pieni näyte elokuvan lopusta ja sitten palataankin kolme päivää taaksepäin. Siinä ahkera isosisko huolehtii pienemmistä sisaruksistaan, tekee ruokaa, vie lapsia kouluun ja on muutenkin niin kunnollinen. Veronican todellinen luonne paljastuu, kun Madridissa koetaan täysi auringonpimennys.Veronica ystävineen järjestää spritismisession Ouija-laudalla nunnakoulun kellarissa auringonpimennyksen aikaan. Tästä alkaakin sitten "kauhu"osuus.
Veronica kokee outoja oireita (lue: psykoosissa, hallunisoi) seuraavien päivien aikana. Perinteiset rätisevät lamput, paiskovat ovet ja varjot seuraavat Veronicaa. Ystävät eivät halua olla enää hänen kanssaan tekemisissä, ja Veronica pelkää sisarustensa puolesta. Sisaruksilla on muuten myös äiti, joka on töissä eikä kuuntele Veronican huolia.
Jossain vaiheessa Veronica tajuaa, että he ovat unohtaneet hyvästellä henget Ouija-sessiossa. Ystävät eivät suostu uuteen sessioon, joten hän kerää sisaruksensa laudan ympärille. Valot vilkkuvat, lasi kierii ja varjot seuraavat lapsia huoneesta toiseen. Tyttö sekoaa lopullisesti ja joko kuolee syyttäsuotta tai tappaa itsensä.
Elokuva oli sinäänsä hyvä, mutta ei mielestäni erityisen pelottava. En pidä kauhuelokuvista säikyttelyn vuoksi, jota tässä tapauksessa ei kuitenkaan ollut liikaa. Musiikki oli huonoa ja juoni liian ennalta-arvattava. Plussaa siitä, että perustuu tositapahtumiin. Jos pidät spiritualismista, nunnista, hengistä ja sekopäisistä tytöistä, tässä on leffa sinulle. Jos olet herkkä, älä vaivaudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti