Päätimpä lähteä ensimmäistä kertaa elämässäni kasvohoitoon. Kriteerit kasvohoidolle olivat seuraavat
1. Halpa hinta
2. Nettiajanvaraus (en käytä yrityksiä, jotka eivät tarjoa nettiajanvarausta)
3. Halpa hinta
Luonnollisesti en jaksanut odottaa viikkojen päähän, joten hinnan lisäksi halusin ajan heti seuraavalle päivälle. Kohteekseni valikoitui Kauneushoitola Kekoni ja mekaaninen puhdistus (55€). Perjantain kunniaksi marssin paikalle aivan väärin valmistautuneena. Huomasin nimittäin pienen ongelman pukeutumisessani, josta ei oltu annettu mitään ohjeita. Olin pukenut päälleni termovillasukkahousut ja paksun villaneuleen, sillä olin ollut kipeänä viimeiset päivät. Virhe. Iso virhe.
Hoitolaan päästyäni mukavan oloinen muori otti minut vastaan ja istutti hoitopöydälle. Kävin sitten makuulle ja odotin ihanaa ja kivuliasta kasvohoitoa. Tässä vaiheessa jälkihiki puski päälle ja kaulaani aseteltiin kuuma liina. Tämän jälkeen päälleni laskettiin talvisodassa käytetty valtava täkkipeitto ja hiki alkoi valua.
Nähtävästi ihoni olikin loistavassa kunnossa, joten hoitaja suositteli minulle ennemmin timanttihiontaa ja tarvittaessa mekaanista puhdistusta. Olin valinnut mekaanisen puhdistuksen sillä idealla, että se varmasti tuottaa kipua eli puhdistaa. Ei kipua, ei hyötyä. Päätin suostua timanttiseen hoitoon, vaikka se toikin lisähintaa 10€.
Toinen vinkki kasvoihoidossa käyntiin; ei kannata mennä sinne tukkoisena. Jos menet tukkoisena, nenäsumuta itsesi ennen hoitoa. Jos et tajua tehdä sitäkään, kannattaa alkaa jo harjoitella pidättämään hengitystä. Ensin kasvoni puhdistettiin maidolla, sitten vedellä ja tehtiin analyysi ihostani. Sekaiho, ohut iho, kuiva iho, milleniumeja muutamia, ei juurikaan epäpuhtauksia. Mamma papatti semmoista tahtia, että rauhallinen zen-musiikkikin hiljeni. Kun ensimmäinen seerumi oli vaikuttanut ja oli aika ottaa se pois, naamalleni iskettiin kuuma pyyhe. Tämä tukki suun (eli hengityksen) ja jätti nenän vapaaksi hengittämistä varten. Valitettavasti nenäni ei ollut hengityskunnossa, joten meinasin kuolla.
Jos menet tukkoisena kasvohoitoon, valitse höyrylaitekoulukuntaan kuuluva hoitola. Naamaani imettiin ja hiottiin seuraavaksi timanttilaikalla. Vasen puoleni ei ymmärrä minkäänlaista uutta kosketusta, joten laikka kutitti hieman. Olin toivonut kipua, sillä pelkäsin ettei tästä olisi mitään hyötyä. Laikkahionnan jälkeen onnekseni sain hengitellä höyryä 10 minuuttia, jonka aikana sain hengityksen kulkemaan nenän kautta. Tästä hoito jatkui höyryn, seerumien ja naamion kautta kohti loppuhuipennusta eli rasvan hierontaa naamaan. Ah mikä tunne!
Kaiken kaikkiaan kokemus oli 4/5. R
tiistai 30. lokakuuta 2018
lauantai 27. lokakuuta 2018
81. Osta itsellesi lahja ja 57. Opettele uusi taito
Tämän vuoksi blogipostaukset ovat hiljentyneet viimeisen parin kuukauden ajalta. Ostin itselleni nimittäin lahjan, tai jos tarkkoja ollaan niin pankki sen minulle osti.
Kevään mittaan asuntokuume kasvoi kasvamistaan ja lopulta löytyi se oikea. Hinta oli kuitenkin väärä, joten jatkoin etsintöjä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, Etuovi.comiin ilmestyi toinen "se oikea". Tämä asunto oli samasta talosta, rapusta, kerroksesta kuin aikaisempi asunto, mutta hinta ja kunto olivat paremmat.
Nyt tätä lahjaa on sitten tuunailtu viimeiset kuukaudet ja sohvan saavuttua kaikki alkaisi olla valmista. Tätä lahjaa valmistellessa on oppinut monta uutta taitoa; laminointi, maalaus, keittiön kasaus, huonekalujen entisöinti, lamppujen asennus ja lavasohvan rakentaminen. Nämä riittäkööt uusiksi taidoiksi tälle vuodelle.
Voitte nauttia kätteni jäljistä, sillä olen tästä hyvinkin ylpeä!
Vaihe 1. Tästä kaikki alkoi. Tältä kämppä näytti myyntikuvissa, ja kuten ehkä ymmärrätte jotain oli tehtävä. Parveke ja kylppäri olivat siinä kunnossa, että ne olisi voinut jättää ennalleen, päätin kuitenkin ehostaa niitä pienellä vaivalla (ja rahalla). Muutama oma kuvani myös havainnollistamassa tilannetta.
Vaihe 2. Kaiken purkaminen. Suurinta työtä vaati keittiön kaappien lisäksi etenkin muovimaton repiminen. Matto oli juuttipohjaista ja todella tiukassa liimassa lattiassa. Toinen isotöinen juttu oli keittiön kaakelit ja keittiön oven karmien paikkaus.
Vaihe 3. Nyt alkoi sitten tuhlaus. Piti ostaa lattiaa, maalia, listoja, paklia, tasoitetta, työkaluja, katon korjausainetta. En vieläkään kehtaa käydä Starkissa, sillä vierailin siellä käytännössä päivittäin. Tein ison työn kilpailuttaessani lähes jokaisen isomman (yli 50€) ostoksen, ja luulen että säästin sillä suuresti. Tämä vaihe tuntui kestävän ikuisuuden ja jossain välissä olin oikeasti jo poikki koko remontin kanssa. Oli todella rankkaa päättää kaikesta itse, hakea tavarat ja pohtia tuliko tehtyä oikea ratkaisu. Kaikkein vaikein päätös oli keittiö. Keittiö, keittiö, keittiö. Se tuli jo uniinkin, mutta luojan kiitos kaikkien ongelmien jälkeen siitäkin tuli oikein hyvä.


4. Vaihe. Tästä alkoi ehkä hauskin, mutta myös rankin vaihe. Kaikki oli nyt suojattu ja (lähes) valittu. Eikun laminoimaan, listoittamaan, maalaamaan ja rakentamaan! Kuten minua varoiteltiinkin, kaikki ei suju ikinä suunnitelmien mukaan. Tämä kämppä sisälsi todella monta taulureikää seinissä, irtoamattomia tapetteja, vuotavia parvekelaseja, värivirheellisiä tapetteja, erittäin ongelmallisen ruiskumaalatun katon ja epätasaisia seiniä sekä lattioita.
Vaihe 5. Tässä vaiheessa (itse asiassa kuvat eivät etene kronologisessa järjestyksessä) kämpässä alkoi olla kampetta. Olin saanut maalattua ja laminoitua olkkarin sekä makkarin, joten aika kantaa kamppeet sisälle. Kun keittiökin lopulta saapui, alkoi olla ahdasta rakennuspölyssä laatikoiden keskellä.
Vaihe 6. Kuulostaapa hienolta, kun saa tämän remontin vain kuuteen vaiheeseen. Vastoinkäymiset jatkuivat, sillä keittiöntaso myöhästyi 6 viikkoa ja sain tilalle varatason. Tuntui ettei loppua ikinä näy. Ensin elin ilman keittiötä 6 viikkoa, sitten odotin oikeaa tasoa 6 viikkoa ja lopulta elin ilman sohvaakin 6 viikkoa. Valitettavasti remontti ei kestänyt vain kuutta viikkoa. Noista kuvista on tultu paljon eteenpäin ja sanoisin että nyt riittää. Tässä lopputulos:
Kiitos kaikille projektissa mukana olleille. Tätä työtä ei todellakaan tehty yksin!
Voitte nauttia kätteni jäljistä, sillä olen tästä hyvinkin ylpeä!
Vaihe 1. Tästä kaikki alkoi. Tältä kämppä näytti myyntikuvissa, ja kuten ehkä ymmärrätte jotain oli tehtävä. Parveke ja kylppäri olivat siinä kunnossa, että ne olisi voinut jättää ennalleen, päätin kuitenkin ehostaa niitä pienellä vaivalla (ja rahalla). Muutama oma kuvani myös havainnollistamassa tilannetta.
4. Vaihe. Tästä alkoi ehkä hauskin, mutta myös rankin vaihe. Kaikki oli nyt suojattu ja (lähes) valittu. Eikun laminoimaan, listoittamaan, maalaamaan ja rakentamaan! Kuten minua varoiteltiinkin, kaikki ei suju ikinä suunnitelmien mukaan. Tämä kämppä sisälsi todella monta taulureikää seinissä, irtoamattomia tapetteja, vuotavia parvekelaseja, värivirheellisiä tapetteja, erittäin ongelmallisen ruiskumaalatun katon ja epätasaisia seiniä sekä lattioita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)