Valmistautuminen:
Kisojen tehtävistä julkaistaan seuraavanlainen tehtäväluettelo, jonka perusteella lähdemme arvioimaan minkälaisia tehtäviä voisi olla kyseessä. Arvuutteluun vaikuttaa tehtävän nimi, -ryhmä ja ennakko-ohjeessa paljastuva varusteluettelo.
Luonnontiede
- Ukko vai Zeus (sääilmiöt, jumalat/epäjumalat, ukkonen, salamat)
- Pekon vehkeet (Pellonpekko; ohran ja oluen jumala, viljojen tunnistus, holittomat oluet?)
- Riimut (Riimukirjoitus, riimutus, riimusauva)
- Tapion tilukset (Tapio= metsän jumala, puiden tunnistus)
- Lintukodin kansa (tätä ei oltu päivitetty; muuttolinnut,
Killi & Nalli (NOTE! Varusteet:Neula ja lankaa, peltisakset ja kärkipihdit, vaneria sahaava saha, taltta lähdössä mukaan)
- Nyyrikin puhde (metsästyksen jumala
- Siida (jotakin saamelaista)
- Joulupukki (kelkka, reki, joulupukin kello)
Suunnistukset
- Hittavaisen taival (metsänhaltija, joka auttoi jäniksen pyynnissä)
- Rahkon ämpäri (yösuunnistus)
- Tellervon taival (metsän jumala)
- Jatulin tarha (labyrintti/hiihtosuunnistus
Partiotaidot
- Maahisen majat (ea, maahinen)
- Ahdin antimet (kalaruoka, loimulohi ja perunamuusi, yörastiruoka)
- Monitasoinen äkräs (ruoka: herneet, pavut, nauriit, kaalit, pellavat hamput, surullista jos tää on hernekeitto)
- Horkka (vilutauti/malaria)
- Kuippanan kisa (hippa/metsästys)
- Kratin aarteet (Kratti, maahinen)
- Keijun taival (kiritaivail)
Kisoihin valmistautumisessa on ensiarvoisen tärkeää katsoa ensinnäkin pakolliset varusteet, joista voi jo päätellä paljon. Lisäksi tulee miettiä tarvitaanko jotain lisävarusteita, kuinka paljon ne painavat ja mitä todella halutaan kantaa kymmeniä kilometrejä. Tämän jälkeen suomennetaan tehtäväluetteloa; nimiä googlataan, pohditaan menneitä kisoja/tehtäviä ja tarkastellaa mille sarjoille kyseinen tehtävä on. Harjoittelu keskittyi näissä kisoissa kahteen tehtäväryhmään; partiotaidot ja luonnontuntemus. Kätevyys ja suunnistus tulevat itsestään, kunhan on oikeat varusteet ja yllätykseen joukkueemme ei koskaan harjoittele.
__________________________________________________
Kilpailu:
Kilpailuaamu alkoi hieman heikosti, kun auto ei käynnistynyt ja tuli jo pieni paniikki kisaan pääsystä. Yksi joukkueemme jäsen oli kipeänä, mutta saimme häneen yhteyden ja kyydin kisapaikalle Sotunkiin.
Nopea ilmoittautuminen, avaijaiset ja eikun ihmettelemään lähtötehtävää. Pt-kilpailuissa on tällä hetkellä kuusi sarjaa oranssi (tytöt 12-17v), vihreä (pojat ja sekajoukkueet 12-17v), sininen (tytöt 15-17v), punainen (pojat ja sekajoukkueet 15-17v), ruskea (tytöt 18v-) ja harmaa (pojat ja sekajoukkueet 18v-). Olimme ennakkoon ilmoittautuneet harmaaseen sarjaan, mutta vaihdoimme sarjaa ruskeaan kun miespuolinen jäsenemme sairastui. Tieto ei luonnollisesti ollut kulkenut lähtötehtävään, joten siinä sitten koko kilpailu odotti meidän vartion tilanteen selviämistä. Lopulta ruskean sarjan tehtäväkäsky sujautettiin lähtötehtävän kirjekuoreemme ja lähtömerkki annettiin.
Lähtötehtävä on perinteisesti ollut kätevyystehtävä, eikä tämäkään ollut poikkeus. Aikaa tehtävän (Joulupukki) suorittamiseen taisi olla 45 minuuttia ja tarkoituksena oli tehdä kolme erillistä kätevyyttä. Miekka puusta, sydän leikatuista kahvipusseista ja ommeltu riisipallo. Tehtävä oli erinomainen esimerkki millaisia tehtäviä ei tulisi olla talvikisoissa. Pientä näpertelyä on inhottava tehdä -15 asteen pakkasessa. Tehtävän B-osassa tuli viedä tehdyt kätevyydet oikeaa aikavyöhykettä vastaavalle suunnistusrastille. Miekka tuli viedä Kiinaa vastaavalle aikavyöhykkeelle, Pallo Saudi-Arabiaan ja kahvipakettisydän Etelä-Afrikkaan. Karttaan oli merkattu useita rasteja, jotka oli määritelty eri aikavyöhykkeiksi. Onneksemme Kiina ja Etelä-Afrikka olivat juuri niillä vyöhykkeillä kuin ajattelimme ja Saudi-Arabiakin heitti vain tunnin. Kaikki tuli palautettua oikeisiin maihin ja pikahiihtoa maaliin. 10,9/14p.
Lähdössä saatiin myös tehtävät Keijun taival ja Jatulintarha. Ensimmäisessä tarkoituksena oli käyttäytyä partiomaisesti ja muuta turhaa. Pisteitä tehtävästä 1,5/2p, joten nähtävästi jollain rastilla huivi tai heijastin ei ole ollut näkyvissä. Jatulintarhan kanssa meillä kävi vähän huonosti, sillä lähdössä emme saaneet tehtäväkäskyä tai karttapalaa. Tehtävän ideana oli etsiä vihjeiden perusteella reittikartalta ensimmäinen oikea kohta ja käydä kyseisessä paikassa fyysisesti katsomassa seuraava kysymys. Jos vastasit kysymykseen oikein, sait vihjeen seuraavasta laatikosta. Jos vastasit väärin, sait vihjeen joka vei sinut väärälle laatikolle. 0/6p.
Tästä matka jatkui ensin tien vartta ja sitten latua pitkin rastille 1. Valiteltiin vähän ladun huonokuntoisuutta, mutta tässä vaiheessa ei todellakaan ollut tietoa tulevasta. Vuorossa oli tehtävä Ukko vai Zeus. Tehtävän ideana oli yhdistää suomalaisia epäjumalia kreikkalaisiin vastineisiin. Tunnettiin hyvin suomalaiset epäjumalat, mutta kreikkalaisista vastineista ei ollut niin tietoa. 1,6/4p.
Kisa jatkui latua pitkin rastille Monitasoinen Äkräs. Emme todellakaan osanneet odottaa että täältä tulisi kerroskiisseli. Olimme epäilleet tehtävää ruokatehtäväksi, mutta äkräs viittasi enemmän herneeseen tai nauriiseen. Kiisseli ei oikein lähtenyt, sillä joukkueemme ruokavahvuus oli sitä mieltä ettei kananmunaa kuulu laittaa kiisseliin. Kiisseli ei siis oikein jähmettynyt ja mehukiisseli sekoittui allaolevaan maitokiisseliin. 2,2/6p.
Vieläkin saimme nauttia vantaalaisesta latumaastosta hiihdellessämme rastille 3, Valiojukola. Rasti kuului yllätystehtäväryhmään, joita varten emme opiskele. Tehtävä oli ihan mukava. Kyseessä oli karttamerkkimuistipeli. Paloihin sai koskea yksi jäsen kerrallaan ja avata parin kerrallaan. Nopein muistipelin ratkaissut joukkue sai parhaat pisteet. Suoritusta tehdessä joukkueen jäsenten kesken ei saanut kommunikoida tai elehtiä muuten. Suunnittelimme ennen ajanoton alkua järjestelevämme palat neliön muotoon ja käyvämme ne järjestyksessä läpi, jolloin parit olisi helpompi muistaa. Tehtävä sujuikin oikein mukavasti ja pisteitä 3,2/4p.
Matka jatkui Sipoon korvessa moottorikelkkauralle tehtyä latua pitkin. Kaikki hyvin, hienot maisemat ja mukava pikkulatu hiihdellä! Neljännellä rastilla, Kuippanan kisa, tehtävänä oli heittää heittoköyttä pisteytettyihin rinkuloihin. Tässä varmaankin testattiin pelastusköyden heittotaitoja, ja tehtävä olikin ihan ok. Ei erityisen kekseliäs, mutta ei huonokaan. 1,9/3p.
Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se ei ole sitä. Kisan karu luonne paljasti todelliset kyntensä rastivälillä 4-5. Pt-kisasääntöjen mukaan talvikisoissa tulee olla vähintään kerran hiihdetty latu, jota vartiot voivat seurata. Reittikarttaan ei oltu merkattu ensinnäkään lainkaan latuja, vaan se oli perinteinen 1:20 000 suunnistuskartta. Vaikeaa erottaa metsän pikkupolkuja hangen alta. Tarvottuamme ehkä 1,5h umpihangessa tajusimme ettemme enää tiedä missä olemme. Meidän olisi tullut olla tiellä jo aikaa sitten, mutta tietä ei näkynyt missään. Jokaisen mäen takana oli vain uusi koskematon hanki, eikä kartta vastannut enää maastoa. Tiesimme edenneemme kisassa kärkijoukoissa, joten emme heti huolestuneet kun muita ääniä ei enää kuulunut. Otimme suunnan kompassista ja lähdimme pelkän suunnan avulla taivaltamaan oletettua tietä kohti. Ehkä puolen tunnin jälkeen kuulimme ensimmäiset äänet. Huusimme onko tie siellä, mutta myöskään toisilla vartioilla ei ollut tietoa sijainnistamme. Lopulta näimme vilahduksen metsän siimeksessä liian nopeasti kulkevasta joukkueesta, joten päättelimme että siellä täytyy olla edes jonkinlainen latu. Päästyämme tälle "ladulle" hiihdimme toisen joukkueen perässä tielle. Me saimme tehdä tämän umpihankiosuuden valoisassa ja taustalla vankka suunnistustausta, mutta kyllä kauhistutti myöhemmin kulkevien joukkueiden puolesta. Tiellä olimme kulkeneet vasta 2/3 kyseisestä rastivälistä, joten piti vielä jaksaa hetki. Myöhemmin kuulimme, ettemme lainkaan olleet tulleet väliä hitaasti. Meillä koko rastiväliin meni noin 2,5h, mutta jotkut tarpoivat väliä yli kolme tuntia. Kun vihdoin saavuimme viitosrastille (Pekon vehkeet), alkoi voimat olla jo vähissä. Tehtävänä oli tunnistaa pellavan valmistuksessa käytettäviä ikivanhoja koneita, ei oikein lähtenyt ja pisteitä 1,2p/5.
Tässä vaiheessa ilta alkoi hämärtyä ja toiselta puoliskolta loppua voimat. Tiedettiin että paljon on vielä matkaa jäljellä, joten eikun sukset jalkaan ja nauttimaan hiihdosta hetkellisesti järven jäällä. Matka kutosrastille taisi mennä kohtalaisen nopeasti, sillä edellisvälin kauhujen taipaleen jälkeen tie oli kohtalaisen helppoa hiihdettävää. Karvapohjasuksi muuten toimii näköjään lähes kaikella pohjalla (paitsi ei 30 sentin pakkaslumiumpihangessa). Tehtävän nimi oli Helsinki-Vantaa ja en todella tiedä miten tehtävän nimi liittyi millään tavalla Ultra Brahan. Tehtävä kuului lisäksi yllätyskategoriaan, jossa tiedolla ei perinteisesti ollut tarvetta. Tässä tehtävässä sitä olisi kuitenkin tarvittu. Tarkoituksena oli tunnistaa Ultra Bran kappaleita Bumsibum -tapaan. Luonnollisesti suurena musiikkitietäjänä minusta ei ollut juurikaan apua, joten siskoni sai arpoa kaikki kappaleet. 0,7/4p.
Pimeä koitti, mutta päätimme pärjätä yhdellä lampulla. Kisoissa meillä on ollut tapana viivyttää lampun käyttöä mahdollisimman myöhäiseksi, sillä kun lampun sytyttää ei paluuta enää ole. Rämmimme runkojen yli ja ali kohti rastia numero 7. Päätimme seurata muita, sillä ei kiinnostanut jäädä yksi pimeässä keskelle korpea. Taivallettuamme metsän halki koitti rasti nimeltä Kehäradan kansa. Alkuperäisessä tehtäväluettelossa tämän tehtävän nimi liittyi jotenkin lintukotoon, emmekä olleet päivittäneet tehtävän nimeä. Emme siis olleet opetelleet mitään kehärataan liittyvää, mutta onneksemme meitä oli kaksi. Toinen meistä ei tiennyt mikä on kehärata ja toinen sattumoisin asui Helsingissä. Ihan kaikki ei tainnut osua kohdalleen, mutta tuloksena 1/4p.
Tässä vaiheessa tiesimme että kyseessä olisi viimeinen rastiväli ennen yötä. Tässä vaiheessa toinen raahautui lähinnä tahdonvoimalla eteenpäin, mutta minulla oli vielä voimia jäljellä. Osuus oli muuhun reittiin verrattuna helpohkoa; pelkkää jäätävää tietä - ei siis runkoja, kiviä, ylityksiä, alituksia. Toki oli mukavaa saada sukset pysähtymään keskelle tietä jätettyyn kivikasaan. Varmaankin omaa tyhmyyttä, mutta ehkä järjestäjä olisi voinut laittaa varoituskyltin kivikosta tiellä. Yörastille saavuimme hyvissä ajoin 20.30, ja olimme ensimmäisen kymmenen joukossa.
Yöllä on useimmiten yksi isompi ruokatehtävä, kätevyys ja jokin muu. Maaria oli jo aiemmin kysynyt haittaako jos emme tee mahdollista yösuunnistusta, niin varmoja olimme sen kohtaamisesta. Tehtäviä oli viisi; Ahdin antimet (ruoka), Nyyrikin puhteet (enkelikello), Maahisen majat (asento), Rahkon ämpäri (yösuunnistus) ja Siida (noitarumpu & -kapula). Pistettiin ensin teltta pystyyn ja tein Maahisen majoihin kuuluvan rinkkatelineen. Tehtävä oli mukaelma perinteisestä asentotehtävästä, jossa siis käytännössä tulee laittaa teltta pystyyn ja nuotio päälle. Maaria raahasi paikalle tynnyrin puolikkaan, johon väsäsi nuotion. Laitettiin makuupussit ja -alustat telttaan ja vaihdettiin lämmintä päälle. Minulla ei ollut missään vaiheessa kisaa kylmä ja hiihdinkin ilman hanskoja koko matkan, vaikka pakkasta taisi olla koko päivän -15 asteen tietämillä. Yleensä sallin joukkueelle mukaan varasukat, gorehousut ja fleecen yörastia varten, mutta nyt jouduin joustamaan. Oli luvattu niin kylmää, että lähdimme kahdella makuupussilla, erillisillä kengillä, ja kummallakin oli toinen takki ja housut mukana. Kolmella hengelläkin olisimme tietysti kisanneet kahden pussin taktiikalla, mutta kerrankin mahtui oikein nukkumaankin! Kisoissa porataan melkein reijät lusikoihinkin, jotta painoa olisi vähemmän. Tämä on todella tarkkaa.
Minä rupesin väsäämään Siidaa ja Maaria keittelemään meille päivän ensimmäistä ruokaa. Yleensä syömmekin ensimmäisen lämpimän ruuan vasta yörastilla ja pyrimme syömään runsasenergisiä eväitä (proteeinipatukat, myslipatukat, leipä, suklaa, rusinat tms.) pitkin matkaa. Paljoa ruokaa ei innosta ottaa mukaan, sillä kaikki täytyy kantaa itse. Nälkä on aina aika kova, mutta kisoihin ei tulla nauttimaan.
Siida lähti mukavasti käyntiin, tiedostin riskin 3mm vanerin (1000x120) taivuttamisesta soikioksi tällä pakkasella. Riskit vanerin halkeamiseen olivat suuret, joten päätin tehdä ensin nuijan ja lämmittää vaneria nuotiolla. Nuija oli todella helppo tehdä, eikä yön tehtävät muutenkaan kauhistuttaneet. Yleensähän näitä tehtäviä tehdään koko yö, eikä aikaa nukkumiseen jää (tai en anna siihen lupaa, ennen kuin kaikki on täydellistä). Syötyämme keittäjämme alkoi väsätä Ahdin antimiin kuuluvaa saaristolaisleipää ja valitsi WWF:n ja satokausikalenterin mukaiset kalat keittoon (eli valitsi ne kalat, joita halusi itse syödä). Minä jatkoin vanerin työstämistä. Sehän meni ihan hyvin, mutta vaneri napsahti poikki. Tässä vaiheessa tiedettiin, että tehtävällä on enää hyvin vähän toivoa. Päätimme tehdä rummusta suorakaiteen, joka olisi mittojen mukainen vähäisten pisteiden toivossa. 3mm vaneri on hyvin vaikea saada suorakaiteen muotoon nauloilla, ihan tiedoksi jos joku on kokeilemassa. Ajattelin välissä käydä värjäämässä rummun nahkan, mutta valitettavasti väriaineet olivat myös jäätyneet. Ulkona oli niin kylmä, että kuumaa vettä kaataessa termarin ulkopuolelle valunut vesi jäätyi välittömästi. Päätinkin lähteä vähän lämmittelemään yösuunnistukseen.
Poikkeuksellisesti koko vartion ei tarvinnut hoitaa omaa osuuttaan yösuunnistuksessa, joten pystyin jättämään keittäjän hommiinsa kalakeiton äärelle. Minä lähdin yön pimeyteen metsään. Onneksi tämän sai suorittaa ilman suksia, sillä maasto oli täysin hiihtokelvotonta. Tehtävään oli varattu 60 minuuttia, jonka aikana tuli hakea mahdollisimman monta rastia. Rastien sijainnista riippuen niistä sai eri määrän pisteitä, joten esimerkiksi kauemmista tai vaikeammista sai enemmän kuin lähellä olevista helpoista rasteista. Suunnistus itsessään oli yhtä vaikeaa kuin Jukolan viestissä. Otit suunnan ja seurasit polkua rastille. Kätevää! 4,5/6p.
Palattuani keittäjä olikin palauttanut saaristolaisleivän ja kalakeiton. Pisteitä herui 3,8/8p. Vihannekset oli kuulema jääneet raa'aksi. Minä jatkoin mahdottoman suorakulmion kanssa ja vielä mahdottoman jäätyneen nahan kanssa. Nahan kiinnittäminen erittäin heiveröiseen vaneri suorakulmioon on käytännössä mahdotonta, mutta yhteistyöllä saatiin muutama naula pitämään nahkaa kiinni. Arvostelijat eivät arvostaneet panostustamme ja pisteitä lopulta 5,1/9p. Tämän jälkeen oli vuorossa enää enkelikello, jonka Maaria taisi väsätä täysin. Minä siivosin tavaroita ja laitoin teltan nukkumiskuntoon. Enkelikellosta tippui 4,6/7p. Nukkumaan taidettiin päästä kolmen maita, joten meillä oli ruhtinaalliset 4 tuntia uniaikaa! Hyvin poikkeuksellista SM-tason kilpailuissa.
Sunnuntaiaamu koitti ja lähtö koitti 8.02. En muista koska olisin päässyt lähtemään kisoissa valoisassa tai ylipäätään noin myöhään. Kisa jatkui perinteisesti suunnistuksella. Kyseessä oli pistesuunnistus (Tellervon taival), jossa tarkoituksena on käydä kaikki karttaan merkatut rastit vartion haluamassa järjestyksessä. Kuten yleensäkin tässäkin suunnistuksessa sai jakaantua, joten jaoimme rastit ja lähdimme matkaan. Olipa mukavaa raahatua kallioisessa maastossa rinkka selässä ja sukset kannossa, sillä hiihtoliikkeille ei ollut tilaa. Suunnistus oli siinä mielessä helpohko, että se järjestettiin samassa maastossa kuin edellisyönkin. Yksi sakkorasti (+20min) meille kuitenkin tuli, kun en löytänyt viimeistä rastia. Ruskeassa ja harmaassa kilpaillaan aina kolmen hengen joukkueissa, joten kahdelle suoritus oli erinomainen, 4,9/6p.
Matka jatkui Sipoon todellisessa korvessa. Reitillä kulkua ei todellakaan voinut hiihdoksi kutsua, vaan kyseessä oli lähinnä etenemistä suksilla. En tiedä mitä järjestäjät olivat ajatelleet, mutta se että jossakin voi liikkua suksilla ei tarkoita sitä että se olisi millään tavalla järkevää. Niitä kallioita kiivetessä, puunrunkoja ylittäessä ja alittaessa tuli mieleen että onkohan tässä mitään järkeä. Rasti 9 löytyi kuitenkin lopulta korvesta, vastassa oli tehtävä nimeltään Horkka. Olimme varautuneet EA-tehtävään, sillä horkka voi esimerkiksi tarkoittaa Malariaa (tässä vaiheessa muuten mietin olenko saanut Domskista malarian. Malarian Duodecim-sivulla kerrottiin, että tulee aina hakeutua lääkäriin välittömästi kuumeen noustessa malaria-alueella. En mennyt.). Tehtävä oli typerä. Meillä oli minuutti aikaa katsoa kuvaa, jossa oli turvallisuusuhkia. Nämä uhat olivat esimerkiksi kaatunut komposiittikaasupullo, veitsi pöydän reunalla ja palava kynttilä. Sitten mentiin pisteeseen B ja lueteltiin nämä uhat paperille. Idioottia. 3/4p.
Rastilta lähdettäessä rastimies vakuutti, että seuraavalle rastille menee latu. Kysyin, että onko kyseessä teidän mielestä hiihtokelpoinen vai yleisen mielipiteen mukainen hiihtokelpoinen latu. Ei osannut sanoa. Vastaus paljastui nopeasti järjestäjien mielestä hiihtokelpoiseksi laduksi. Reitti oli viitoitettu välillä 9-10, sillä reitti kulki hiihtosuunnistuksen SM-kilpailukieltoalueella eikä partiolaisia haluttu sulkea kilpailusta ulos. Reitti oli vähintään yhtä hirveä kuin edellispäivän 4-5 rastiväli. Vaikka matkan varrella suoritimme tehtävää Tapion Tilukset (piti vastata Sipoon Korpea koskeviin kysymyksiin - ei tiedetty mitään, 2,5/4p), oli matka pitkä ja tuskallinen. Mäkeä ylös ja alas, puunrunkojen yli ja ali, väistä kiveä, väistä puuta, koita selviytyä. Tahdon voimalla mentiin.
Liian pitkän ajan päästä rasti 10 koitti. Ennakko-ohjeessa oltiin ennakoitu ensimmäisen vartion olevan maalissa 9.00 ja viimeisen 13.00. Kello taisi tässä vaiheessa kolkutella puoltapäivää, joten tiesimme ettei aikataulu tule todellakaan pitämään. Tällä rastilla, Kratin aarteet, kierrätettiin. Piti lajitella joitain roskia jäteastioihin mahdollisimman nopeasti ja tietysti oikein. Tylsä tehtävä. 3,7/5p.
Kylläpä tuntui latu hyvältä jalkojen alla. Matka jatkui kohti rasti 11, Riimut, jossa päästiin riimuttelemaan. Minä menin pressun toiselle puolelle ja kuvailin riimuja pressun toisella puolella olevalle Maarialle. Maaria kirjasi ne ylös ja jatkoi matkaa riimuavaimen luokse avaamaan sanomaa. Olimme toki opetelleet riimut, mutta emme näitä. Tehtävä meni kuitenkin hyvin ja avainsana oli luonnollisesti oikea. En tiedä mistä tuo 0,1p sakotettiin pois, mutta tuloksena 4,9/5p.
Latu vei meitä auringossa eteenpäin rastille 12. Siellä pääsimme suorittamaan kaksi tehtävää; Ingman ja Fazer. Ensimmäisessä minä olin sokea hevonen, jota valjastettiin radan läpi. Outo tehtävä, enkä tiedä miksi meni nollille. 0/4p. Toisessa tehtävässä päästiin tunnistamaan maistamalla Fazerin karkkeja. Mukana oli monta klassikkopussin karkkia, joiden nimiä ei tiedetty. Mukava yllätystehtävä kisan loppupuolelle. 2/4p.
Viimeinen tehtävä, Hittavaisen taival. Pelättiin etukäteen että kyseessä olisi kiritaival (eli mahdollisimman nopeasti pisteestä A pisteeseen B, karmeaa!). Onneksi kyseessä oli muokattu versio, jossa juostiin viiden palloheittopaikan kautta maaliin. Heittopaikoilla tuli heittää viisi palloa sankoon, jos meni ohi sai aikasakkoa. Näköjään vielä löytyi puhtia ja pisteitä 2,6/3p.
Loppupisteet 68,6/120p, joka on oikein hyvä tulos kahdelta hengeltä kolmen hengen kilpailussa. Luonnollisesti olimme ulkopuolella sääntöjen vastaisen joukkuerakenteen vuoksi, joten virallista sijoitusta ei ole. Kuviakaan kisoista ei ole, sillä puhelin kuuluu hylkäämiseen johtavaan sääntörikkeeseen. Alla kuitenkin kuva kartasta, joka ehkä havainnollistaa kokemaamme karmeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti