66. Käy vesijuoksemassa

Mitä huuhaata! Näin olen aina ajatellut vesijuoksusta. Hitaat "urheilulajit", kuten vesijuoksu, eivät kuulu suosikkeihini ja en ole tälle lajille minkäänlaista arvostusta antanut. Pitkän hellekauden jälkeen kuitenkin rohkaistuin eräällä Leppävirtalaisella järvellä, sidoin vihreän vyön ympärilleni (en puhu siis Taekwondo-vyöstäni) ja hyppäsin järveen. Liekkö syrjäinen sijainti vaiko epäusko lajiin, kaahasin vedessä hullun lailla. Ensin en ymmärtänyt lainkaan mistä vesijuoksun juoksuosuus tulee, sillä jalkani vatkasivat pyöräilyn lailla allani. Eipä kauaakaan kun takareidessä alkoi tuntua orastava lihasväsymys. Uskomatonta, voiko lajissa todella väsyä lihakset! Jatkoin kaahausta, kunnes voimani loppuivat. Siirryin vesikävelyyn, jonka kautta opin myös juoksuosuuden. Vaikka kokemus oli hyvä, tarvitsen vielä 50 vuotta ikää lisää ennen kuin aloitan julkisen vesijuoksun.

Olipa sää juosta vedessä; 30 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Todistekuvista on nähtävissä kuinka laukkaan pitkin Sorsavettä ja kuinka lopulta epäuskoisena palasin takaisin rantaan.