Lähdimmekin maailman vanhimmalla metrolla kohti Budabestin eläintarhaa ja Széchenyin kylpylää. Eläintarhaan saavuttuamme aloitimme heti orankeilla, jotka olivat ehkä koko tarhan parasta antia. Ihmismäiset eleet ja ilmeet huvittivat. Paras esimerkki edellä mainituista oli orankin kova yritys saada kangasriepu paksun köyden läpi. Monen yrityksen jälkeen riepu meni kuin menikin läpi köydestä ja oranki istui siihen kuin riippumattoon. Muutama keinahdus ja riepu oli maassa. Oranki katsoi ensin riepua, sitten köyttä ja uudestaan riepua epäuskoisella ilmeellä. Sitten taisi mennä hermo, joten riepu lensi ja oranki poistui vauhdilla takavasemmalle.
Listan vaikein kohta "ratsasta kamelilla" oli myös suorastaan kosketusetäisyydellä. Mutta ei, pakko varmaan lähteä kamelimaahan vielä syksyllä.
Eläintarha oli suorastaan valtava, mutta meidän oli kiidettävä kohti viereistä kylpylää. Kylpylä oli ehkä toista luokkaa kuin Siilinjärven Fontanella, sillä puitteet oli uskomattomat. Hintakaan ei sielua kirpaissut ja töitä sai tehdä, että kaikkiin altaisiin ehti pulahtaa.
 |
| Tärkeintä on jalkapallo. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti