Olin odottanut perinteisempää asettelua yleisön suhteen, mutta meidät asetettiinkin AA-ringistä tuttuun ympyrään pimeään huoneeseen istumaan. Näytelmä alkoi hiljaisella musiikilla, jonka aikana musta naikkonen lähti kiertämään tuoliympyrää. Olin varma tässä vaiheessa, että olen saapunut kauhunäytelmään joka sisältäisi paljon säikyttelyä ja kovia ääniä.
Itse näytelmä oli hyvin taiteellinen ja tämmöiselle maalikolle ei ihan kaikki auennut. Paljon kaapuihin pukeutuneita ihmisiä, muminaa, huutoa ja suolakivilamppuja. Näytelmä käsitteli Ku Klux Klaanin (tai jonkun muun hihhulikerhon) sisällä tapahtunutta petosta. Missään vaiheessa ei tosin käynyt ilmi, että mikä petos on tapahtunut ja tämäkös ärsytti. Tarvitsisin tietoon heti petoksen syyn ja laadun, jotta voisin alkaa itsekin selvittää mysteeriä. Näytelmäryhmä lauloi hyvin, mutta puhuivat ja huutivat liian kovasti. Sattui korviin. Loppuratkaisu jäi epäselväksi, mutta kaikki ainakin kuolivat, suolakivilamput sammuivat ja kaikki syyttivät itseään. Kokonaisuudessaan näytelmä sopii taiteellisesti lahjakkaammille, mutta oli hienoa päästä osaksi näytelmää ja haistaa tuntea kaikki ympärillä tapahtuva. Tylsää ei ainakaan tullut, kun joka puolella tapahtui niin paljon! Näytelmä suositeltiinkin katsottavaksi useammin eri paikoilta, jolloin kokemus olisi erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti