38. Sano jollekin toiselle positiivista joka päivä (365 positiivista asiaa)

Olen aivan varma, että suoritin kyseisen tehtävän kunnialla.

Koska aina ei ollut ihmistä lähettyvillä, kehuin erityisesti chiliäni. Ilmankos tänä vuonna oli ennätysmäinen chilisato!

95. Piilota geokätkö

Tätä tehtävää viivyttelin jostain syystä ihan vuoden viimeiseen päivään saakka. Aiemmin oli tarkoituksena piilottaa kätkö saareemme Sorsavedelle, mutta kesä ja sula tuli ja meni. Sitten tuli syksy ja hidas talvi, joten saareen ei ole oikein ollut asiaa.

Pohdin jo edellisessä asunnossani kätkön sijoittamista oman ikkunan alle, jotta voin tarkkailla kätköilijöitä. Päätimpä toteuttaa tämän ja tehdä kätköstä hassunhauskan. Jos etsitte "kuusi palaa" -kätköä, voitte olla varma että tarkkailen teitä parvekkeelta. Onnea etsintöihin!

68. Laskettele

Laskettelu lukeutui tehtäviin, jotka olisin oikeasti halunnut suorittaa jo alkuvuonna hyvän lumen aikaan. Yhtä tehtävää seuranneen pienehkön onnettomuuden vuoksi laskettelu siirtyi auttamattomasti loppuvuoden lumille. Lumitilanne näytti hyvin huolestuttavalta vielä joulukuun puolivälissä, vaikka Tahkolla lumetus oli kovasti käynnissä. Jäipä Tahkot ja Vuokatit kuitenkin väliin.

Päätin kuitenkin tehdä tästä vähän ikimuistoisemman laskettelureissun. Ensin googlasin sanan "laskettelu", jotta löytäisin vaihtoehtoisen keinon kiertää perinteinen laskettelu. Wikipedia määrittelee laskettelun seuraavasti:

"Laskettelua voidaan pitää yleisnimityksenä kaikille talviurheilulajeille, joissa lasketaan lumen pinnalla rinteitä alaspäin."

Tämäpä antoikin huimat mahdollisuudet toteuttaa tämä tehtävä. Otin suunnan Varkauden Alpeille, eli Kuvansin rampille. Joku saattaisi luulla että kuvailisin Vattuvuorta Varkauden Alppeina, mutta tähän mäkeen verrattuna Vatuski on Mount Everest. Tavoitteena oli kuitenkin vain päästä lunta pitkin alaspäin samalla hieman urheillen.

Kokeilin sekä aloittelijarinnettä että off-roadia, joista luonnollisesti suosittelen jälkimmäistä. Aloittelijarinteessä vauhti oli hidas tai oikeastaan sitä ei ollut ellei syöksylaskuvalmentajani työntänyt minua. Off-roadilla puolestaan näkyi pienehkö ruoste laskettelun suhteen. Toki maasto oli äärimmäisen haastava, mutta myös vauhti oli ongelmallisen kova. Elossa selvittiin.

Olin tarkan pohdinnan jälkeen valinnut jalkaani liukulumikengät, sillä ne edes muistuttivat laskettelusuksia. Tämä valinta osoittautui oikein hyväksi, sillä en uponnut kovin syvälle hankeen off-roadilla. Tosin lunta taitaa olla 20cm, että ei sitä olisikaan kovin paljoa syvemmälle voinut upota..

10. Käy avantouimassa Terhin kanssa

Joulun välipäivinä oli onneksi aikaa myös käydä uiskentelemassa avannossa. Avantosaunakulttuuri on muuttunut huomattavasti tämän vuoden aikana. Kun aloitin harrastuksen, olin ainut alle 40-vuotias ja keski-ikäkin hipoi kuuttakymppiä. Perjantaina saunan oven avattuamme näimme kuinka ikärakenne voi muuttua trendin myötä. Saunassa oli muutama "vakkari", mutta parisenkymmentä alle 30-vuotiasta. Toki perjantai-illalla voi olla osuutta tähän asiaan, mutta hauskaa nähdä kuinka nuoret valloittavat saunan.

Terhi ei suoranaisesti kiljunut riemusta avannon nähdessään, mutta uskaltautui mukaan kaikilla kolmella kerralla. Suosittelen muillekkin ensi- ja toisikertalaisille, katsokaa vaikka näitä ennen ja jälkeen -kuvia!

88. Tee rakovalkea

Tätä tehtävää varten piti vähän odotella, josko sopivat puut vain ilmestyisivät eteen. Koittipa sekin päivä joulupäivänä, kun täydellinen puu suorastaan käveli vastaan takapihalla. Jotkut väittävät rakovalkean olevan haastava nuotiomalli, mutta yhdellä raapaisulla sain tämän teoksen syttymään. Ohessa pettämättömät ohjeet:

Tarvitset:

- Kaksi isoa puuta
- kaksi pientä palikkaa puiden väliin
- neljä tukikeppiä/yhden pitkän tukipuun
- alle kaksi tukipuuta
- sytykkeitä
- kirveen
- sahan

1. Löydä hyvä ja kuiva puu, joka on 25cm paksu ja niin monta kirveenvartta pitkä kuin on yöpyjiäkin. Luojan kiitos en joutunut yöpymään, joten valitsin 10cm paksun ja reilun metrin pitkät pöllit.

2. Tee puuhun sytykepinta esimerkiksi kirveellä. Itse päätin tehdä sytykepinnan kun puu oli vielä yhtenä kappaleena.

3. Kun sytykepinta oli valmiina, sahasin puun kahteen osaan. 

4. Kun puut olivat kahdessa osassa, päätin tehdä aluspuut. Aluspuihin tuli hakata tukin levyinen aukko, jottei alempi puu pääse pyörähtämään pois paikoiltaan.

5. Jostain syystä tässä vaiheessa kuuluisi tehdä V:n muotoinen ilma-aukko. Yritin parhaani 20cm ajan, mutta koin tämän vaiheen turhaksi. Päätin korvata ilma-aukon kahdella pienellä palikalla, jotta puiden väliin jäisi ilmaa.

6. Valmistelun jälkeen oli parhaan vaiheen aika! Ensin maahan kaksi kaiverrettua tukipuuta, siihen päälle alempi tukki, sytykkeitä ja pikkupalikat, toinen tukki ja lopuksi neljä tikkua tukemaan heiveröistä rakennelmaa. Tosi partiolainen sytyttää kaiken yhdellä tikulla, joten minäkin päätin tässä jälleen onnistua. Ja onnistuinkin.

80. Aja moottorikelkalla

Taas täytyi suunnata Suomen sydämeen, Kuhmoon, tätä tehtävää suorittamaan. Vaikka väitetään Kuhmon sijainnin olevan heikko, sieltä löytyy kaikki tarpeellinen satalistan suorittamiseen.

Tällä kertaa auton nokka suuntasi kohti itää ja äiti Venäjää. Minulle esiteltiin Lentiiran piirakkapuoti, sain ilmaiset joulupuurot ja tämän jälkeen jatkettiin rajakonttiin kahville ja Varttiuksen raja-asemalle. Olipa jälleen aika lähellä ettei eksytty tullin puolelle, mutta äkkiä u-käännös ja takaisin Suomeen.

Itse kelkka löytyi vielä Lentiirasta eteenpäin kohti perukkaa. Tie pieneni ja pieneni, kunnes lopulta saavuimme vanhan maatilan pihaan. Maatalo oli suoraan 60-luvulta ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt paikoilleen. Maatalon takaa, pellon reunasta löytyi kelkka, ehkä vähän uudempi kuin 60-lukulainen.

En ole koskaan ollut edes kelkan selässä ja suoranaisesti asia ei hirveästi minua innostanut. Lunta oli juuri ja juurin sen verran, että sain yhden kierroksen ajettua. Eikun kypärä päähän ja menoksi. Tosin juostenkin olisin ollut nopeammin perillä. Lopuksi kävin juoksuvauhtia nopeammalla kierroksella, ja se riitti. Kelkkailut on varmaan tältä vuodelta tässä.

24. Rakenna lumesta jotakin

Jouluaaton 24.12. kunniaksi tehtävä 24 pakkasasteissa 24.

Joskus aikoinaan Islannissa asuessani jouduin tilanteeseen, jossa jouduin selittämään miksi lumisotaa ei voi pelata joka säässä. Keski-eurooppalaisilla ei nimittäin ollut pienintäkään käsitystä siitä, ettei lumi ole aina lumipallokelpoista. Heidän täytyi ihan käydä kokeilemassa, ettei pakkaslumesta todella saa tehtyä palloa.

Noh tänään todistin itseni olleen väärässä. Viisaana jätin tämän tehtävän vuoden viimeiselle viikolle, jolle ei todella ole luvassa suojasäätä. Oli käytettävä keinoja, jotta lumesta sai muokattua rakennettavaa materiaalia. Ei auttanut muu kuin tuoda sisältä vähän vettä ja tehdä suojalunta lumilyhtyä varten.

Tässäpä todisteita: