Voin antaa taas pari vinkkiä
1. Tällä tallilla et saa tehdä muuta kuin istua hevosen selässä, eikä edes hevosen haju tartu
2. Pukeudu todella lämpimästi, jos harkitset vaellusta marraskuun mainiossa säässä
Vinkeistä on ehkä jo nähtävissä pienehkö pettymys kyseiseen vaellukseen. Olimme ilmoittautuneet laukkataitoiselle tunnille, sillä ystäväni on harrastanut ratsastusta useita vuosia ja minäkin laukannut useamman kerran. Vastaanotto oli kuitenkin aika tyly, kun kerroin että olen käynyt issikkavaelluksilla aiemmin muttei harrastustaustaa ole.
Hepat oli valmiiksi varustettu ja eikun selkään. Kuljin Orri-hepallani ratsunelikon viimeisenä ja en tainnut kuulla sanaakaan koko reissun aikana ohjaajan puheesta. Kävelimme todella pitkiä pätkiä kauniissa maastossa, mutta vilu alkoi yltää jo päästä varpaisiin saakka. Lopulta saimme vähän lämpöä sekä itseemme että hevosmoottoriin, kun tölttäsimme lyhyen pätkän. Ehkä tunnin kohdalla otimme ensimmäisen ja toiseksi viimeisen laukkapätkän. Voisi kuvitella että laukkataitoisella vaelluksella laukattaisiin enemmän kuin kerran ja että tölttiä pääsisi pidempiäkin pätkiä.
Ihan mukavaa oli, mutta tälle tallille ei ole kyllä tarve toiste lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti