47. Pyydä kasvotusten tuntematonta ihmistä kahville

Tiedän että olette odottaneet tätä. Kun sain tämän haasteen, ajattelin että miten lähtisin tätä suorittamaan. Pohdin, tulisiko pysäyttää tuntematon kadulla ja pyytää kahville. Mietin, voisinko käyttää hyväkseni uusia työkavereita ja pakottaa heidät työpaikkakahvilaan kahville. Harkitsin myös kahviseurailmoituksen tekemistä. Mitään näistä ei tarvittu, sillä rohkaistuin aivan uuteen lähestymistapaan.

Pohjustan tarinaa hieman. Jos et jaksa lukea, voit siirtyä suoraan sivun alareunassa olevaan tiivistelmään.

Näin sairaslomalaisena kuopiolaisen yksiön seinät käyvät pieniksi, eikä aina tee mieli kiertää Valkeista. Päätin lähteä villiin ex-temporeseikkailuun etelän maille. Yksi viesti ja majoitus oli valmis. Toinen viesti ja Annina ja jalka olivat nokka kohti etelää.

Koitti tiistaiaamu. Jännittyneissä tunnelmissa mietin millaisen ihmisen mahdan tänään kohdata. Aamun jumpat fysioterapeutin kanssa ja hiukan ruokaa naamaan. Matka jatkui ortoosikolmantena jalkana ohi Kuopion sydämen (Mualiman napa tietty! (ps. luulin että se kirjoitetaan "muailman")), kohti porttia pois Kuopiosta. Saavuin Matkakeskukselle. Pihaan kaarsi oksennuksenvärinen Volvo (vm -05), nousin kyytiin.

Matka alkoi pienen ujouden kera. Mitä oikein voi sanoa tuntemattomalle? Mistä aloittaa keskustelu? Mitä voi paljastaa itsestä tuomatta itseään liikaa esille? Mikään näistä kysymyksistä ei pyörinyt mielessä, vaan keskustelu soljui mukavasti eteenpäin.

Muutaman tunnin jälkeen rohkaistuin: "Mentäisiinkö kahville?". Ei hämmennystä, ei epäilystä vaan selvä vastaus "Mennään vaan!".

Tehtävä suoritettu!

Törmäsin kuivaavaan hanaan ABC:llä. On se teknologia hienoa nykyään!

______

Tiivistelmä:

Etsin netistä kimppakyydin Helsinkiin ja kysyin mentäisiinkö kahville Heinolan ABC:lle.