Olen tehnyt synttärirunoja ystävilleni jo vuosia yhtä epäammattimaisella otteella kuin nytkin. Tärkeintä runoissani on lopputavujen rimmaaminen, sillä se on ainut ymmärtämäni runouden tyyli. Runoillani ei ole sen suurempaa syvällistä merkitystä, vaan luon runon aina tilannetta ja henkilöä ajatellen. Pyrin tuomaan runoihin jotain hauskaa ja henkilökohtaista, mutta en käytä runoiluun muutamaa minuuttia enempää (pieni paljastus!). Viime kesänä tekemääni häärunokirjaa jouduin kuitenkin työstämään useita päiviä, mutta itse runomuotoinen puhe syntyi spontaanisti.
Tähän asti kukaan ei ole kehdannut kieltäytyä runonlausunnastani, joten vaadin saada esittää kummitytölleni runon ristiäisissä. Papin aamenen jälkeen olikin minun vuoroni:
Oli päivä joulukuun yhdestoista, kun
tapahtui kaikenmoista.
Saapui maailmaan tyttö pienoinen, aivan
valtavan suloinen.
Oli hällä tukka tumma, eikä sinäänsä
yhtään kumma.
Isältä sait tummat piirteet nuo, äiti
luultavasti temperamentin sulle suo.
Kun kotiin saavuit, ja kapaloon kaaduit
iloa meille kaikille tuotit, vaikka
itkun kyyneleitä välillä suolsit.
Kaikkea sua varten hommattiin,
hoitopöydästä lastenrattaisiin.
Olet arvokkaampi kuin mikään raha,
kalliimpi kuin autovaha.
Oli siinä Ninnillä ja Nupulla ihmettelemistä,
kun kehto alkoi yhtäkkiä nitistä.
Oli tytöille tullut sisko uusi,
pysyvämpi kuin joulukuusi.
Sinut kun ensi kerran näin, oltiin ihan
lähekkäin.
Tuoksusi oli vauvanomainen, mutta
kertakaikkisesti olet suloinen.
Pienen hymyn olet jo suonut, kun maitoa
paljon olet juonut.
Toivon sulle elämään kaikkea hyvää,
rakkautta ja perhe-elämää pyhää.
Esterille,
Rakkaudella kummitätisi
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti