9. Järjestä illalliskutsut

Kutsu illalliselle lähti parhaille kavereilleni. Koska illallisvieraani ovat hyvin vaativia ruuan suhteen, piti todella miettiä mitä sitä uskaltaisi kokkailla. Päädyin kreikkalaiseen menuun, sillä siitä saisi esimerkiksi juustoiset osuudet eroteltua.

Alkuruoka

- kreikkalainen salaatti (feta, punasipuli, kurkku, tomaatti, paprika, oliiviöljy, suola ja pippuri)
- grillattu halloumi
- itsetehty pitaleipä (kannattaa kohottaa ainakin pari tuntia!)
- itsetehty tsatsiki (anna maustua yön yli jääkaapissa)

Pääruoka

- Kanasouvlaki (=kanagrillivarras, kanaa, sipulia, kirsikkatomaattia, paprikaa, oliiviöljyä. Kanan annoin marinoitua yön ylitse rosmariinivalkosipuliöljyhauteessa. Onnistui loistavasti uunin grillivastuksella!)
- Uuniperuna

Jälkiruoka

- Filokupit (filotaikina, vaniljarahka, vaniljajäätelö, mustikka ja hunaja)

+4. Katso kauhuelokuva

Edellisestä rutiinipostauksesta käy ehkä ilmi, kuinka paljon olen turvautunut Netflixiin viime aikoina. Päätin suorittaa tämänkin tehtävän alta, vaikka en suoranaisesti ole kauhuelokuvien ystävä.

Valitsin elokuvaksi Veronican, jota on kuvailtu mediassa pelottavimmaksi elokuvaksi koskaan. Jossain myös mainittiin, että vain vähäinen prosentti pystyy katsomaan tämän elokuvan eikä sitä suositella heikkohermoisille. Tiedä sitä. Katso traileri tästä.

Anninan leffa-arvostelu 3/5.

Elokuva alkoi hyvin tylsästi. Ensin pieni näyte elokuvan lopusta ja sitten palataankin kolme päivää taaksepäin. Siinä ahkera isosisko huolehtii pienemmistä sisaruksistaan, tekee ruokaa, vie lapsia kouluun ja on muutenkin niin kunnollinen. Veronican todellinen luonne paljastuu, kun Madridissa koetaan täysi auringonpimennys.Veronica ystävineen järjestää spritismisession Ouija-laudalla nunnakoulun kellarissa auringonpimennyksen aikaan. Tästä alkaakin sitten "kauhu"osuus.

Veronica kokee outoja oireita (lue: psykoosissa, hallunisoi) seuraavien päivien aikana. Perinteiset rätisevät lamput, paiskovat ovet ja varjot seuraavat Veronicaa. Ystävät eivät halua olla enää hänen kanssaan tekemisissä, ja Veronica pelkää sisarustensa puolesta. Sisaruksilla on muuten myös äiti, joka on töissä eikä kuuntele Veronican huolia.

Jossain vaiheessa Veronica tajuaa, että he ovat unohtaneet hyvästellä henget Ouija-sessiossa. Ystävät eivät suostu uuteen sessioon, joten hän kerää sisaruksensa laudan ympärille. Valot vilkkuvat, lasi kierii ja varjot seuraavat lapsia huoneesta toiseen. Tyttö sekoaa lopullisesti ja joko kuolee syyttäsuotta tai tappaa itsensä.

Elokuva oli sinäänsä hyvä, mutta ei mielestäni erityisen pelottava. En pidä kauhuelokuvista säikyttelyn vuoksi, jota tässä tapauksessa ei kuitenkaan ollut liikaa. Musiikki oli huonoa ja juoni liian ennalta-arvattava. Plussaa siitä, että perustuu tositapahtumiin. Jos pidät spiritualismista, nunnista, hengistä ja sekopäisistä tytöistä, tässä on leffa sinulle. Jos olet herkkä, älä vaivaudu.

20. Muuta rutiinejasi viikon ajaksi

Tehtävää numero 27. tehdessä kävikin sitten vähän isompi onnettomuus. Viisi viikkoa trampoliinikeissin jälkeen paljastui, että reisijännehän se oli joka siellä otti ja katkesi. Leikkaukseen ja pakollinen kahden kuukauden rutiinimuutos. 

Päivä 1. Leikkaus

Lähdin leikkuuttamaan jalkaani Kuopion Terveystalolle. Suoraan leikkaussalin puolelle, tippa käteen ja saliin. Yritettiin spinaalipuudutusta, mutta eihän siitä mitään tullut. Uneen, polvi auki, jänne kasaan, polvi kiinni ja herätys. Siinäpä se päivä meni pienessä tokkurassa

Päivä 2. 

Kipuja ei juurikaan ollut, mitä nyt ortoosi jalassa ärsyttää. Ei voi istua tai seistä kunnolla ja inhottaa pitää ortoosia myös nukkuessa. Netflix pyörimään, kaikkiin nettiarvontoihin osallistumista, vähän palapeliä ja lepoa. Kävin kiertämässä hitaalla tahdilla Valkeisenlammen ympäri, kun ilma oli niin hieno!

Päivä 3.

Isi tuli pelastamaan minut tylsyydeltä ja vei kotiin Varkauteen. Sielläpä perjantaipäivä sujui sohvalla maatessa ja kaupoilla käydessä. Edelleenkään ei suuria kipuja, mutta pientä halvausoiretta alkaa ilmestymään. Ei muuta kun lisää lepoa!

Päivä 4. 

Käytiin katselemassa Leppävirralla hiihtoputken IceCave jääveistoksia, vähän kaupoilla ja illalla geokätköilymiitissä. Siinä lomassa rutiininomaista sohvalla makuuta.

Päivä 5. 

Lepoa, lepoa ja lisää lepoa. Kotimatkalla poikettiin Matkuksessa katsastamassa muutama kauppa ja sitten minut raahattiin takaisin kotiin. Palapeli loppuun ja lepoa. Tylsää.

Päivä 6. 

Maanantai. Taas uusi arkipäivä. Lisää Netflixiä, arvontoihin osallistumista ja vähän myös partiojuttuja. Siinähän se päivä taisi hurahtaa. 

Päivä 7. 

Vihdoin vieraita! Kummityttö ja ystäväni kävivät ilostuttamassa minua. Heti kului aika nopeammin, kun on vähän juttuseuraa. Illalla poistuin pitkästä aikaa ulkoilmaan hetkoseksi.

Näin helppoa on elämän rutiinin muuttaminen! Katkaise reisijänne, niin johan ehdit katsoa kyllästymiseen asti Netflixiä. Ei oikeasti, älä katkaise. 

70. Kokoa 1000 palan palapeli

Mukavaa ajankulua, voipi olla että joutuu toisenkin tekemään.

45. Ota yksi päivä vain itsellesi

Tehtävä sujui kuin luonnostaan. Polvi leikattiin eilen ja tässä on pakkolepoa useampi kuukausi edessä. Otin siis heti ensimmäisen päivän itselleni.

Päivän ohjelma oli seuraava:

6.45 Herätys
7.00-8.00 Hidas aamupala ja telkkarin laatuohjelmia
8.00-11.00 Kaikkiin nettikilpailuihin osallistuminen
11.15 Kolme voittoa! Kaksi nyhtökaura kilpailusta ja kolmas Radio Novalta
11.15-12.00 Telkkaria, palapeliä ja 1000 pistettä -kirjaa
12.00-12.30 Lounaaksi kanasalaattia
12.30-13.30 Valkeisenlammen kierto
13.30-15.30 Telkkaria, nettikilpailuihin osallistumista, palapeliä ja 1000 pistettä -kirjaa
15.30-16.00 Valmistautuminen Radio Novan lähetykseen
16.00-16.04 Annina kertoo Radio Novalla kuinka äitin ja isin vessa kaipaisi freesausta. WC Kukka tuotepaketti kotiin.
16.05-17.10 Woltin testaus. Mount Sherpasta kana kormaa ja naan leipää, nam!
17.10-22.30 Telkkaria, palapeliä, nettikilpailuita, neulo lapaset -postaus ja 1000 pistettä -kirjaa
22.30 Temppikset. Pakko nähdä, niin monta varkautelaista mukana.
23.30 Lääkkeet naamaan ja nukkumaan!

Yksi tälläinen päivä kyllä menettelee, mutta useampaa ei jaksaisi.

35. Neulo lapaset

Tehtävä oli äärimmäisen haastava. Kaikki minut tuntevat tietävät, etten osaa eikä minua kiinnosta neulominen. Haaste oli kuitenkin suoritettava, joten aloitin sen heti listan julkaistuani. Lapaset ovat olleet hetken jo valmiina, mutta teksti on jäänyt tekemättä.

Käytin vihreää lankaa, joltain lankavalmistajalta. Puikkoja oli viisi, pieniä ja metallisia.

Muutama vinkki aloittelevalle neulojalle:

1. Hidasta Youtubevideot hitaimmilleen, jolloin on joku mahdollisuus pysyä kyydissä
2. Tämä sivu sopii idiootillekkin: https://www.wikihow.com/Knit
3. Kärsivällisyyttä
4. Löysennä
5. Unohda oikea ja väärä, neulo suoraan!
6. Toisesta lapasesta tulee siedettävämpi, ei hätää!

Onnekseni siskoni oli avustamassa minua alkuun ja etenkin peukalon ja päättelyn kanssa. Kuvat kertokoot lopun:

Ps. Ei en mahdu tuohon toiseen lapaseen. Täytyy ehkä vähän hioa sitä vielä.
Pps. Ei en uskalla leikata noita naruja pois.

26. Vaihda yleisimmin käyttämäsi kulkuneuvo toiseksi viikon ajaksi

Tämä rutiineja rikkova kulkuneuvon vaihdos tapahtui oikeastaan olosuhteiden pakosta. Pakkasta oli viikkokaupalla parisenkymmentä astetta, jolloin laatuneuvoni jarrut ja vaihteet jäätyvät. En siis päässyt ratsastamaan valkoisella Inserallani viikkoihin töihin. Käytin tilanteen hyväkseni ja suoritin tehtävän!

Taustatieto: Minulla on tasan 30 minuuttia aikaa heräämisestä työpaikalla oloon. Normaalisti varaan 7 minuuttia matkaan (ovelta ovelle), mutta näin valitettavassa tilanteessa jouduin heräämään viisi minuuttia aiemmin. Onneksi sääolot ovat hellittäneet ja saan ansaitut viisi minuuttia lisää unta joka yö!

Ja paras hetki:

4. Laske mäkeä

Lypsyn välissä ehti välillä laskemaan mäkeäkin! Viihdytettiin lypsytilan hyvin vaativaa kaksivuotiasta, joka halusi hoitaa kaiken itse. Pulkkaan hän halusi kiivetä itse. Hän halusi itse työntää samaan aikaan pulkkaa kuin istui siinä. Pulkkanarun tuli olla pulkan alla. Hienosti kuitenkin luisti! Mukana oli myös kaksi vähintään yhtä riehakasta koirakaveria, Marski ja Freija. Mäyräkoira Kusti ilmaisi mielipiteensä häkistä.

Freija

Marski

72. Lypsä lehmää

Tähän mennessä paras tehtävä! Onnekseni toveri Terhin kotipaikka on lypsytila, joten tehtävä oli mahdollinen suorittaa. Tässä tarinani maatilalaisena.

Iltalypsylle mennään lähdettiin puoli neljän maissa. Avustajan toimiin kuuluu lehmien ruokapöydän siivoaminen uutta ruokaa varten ja kakkakuilun lakaisu. Tämän jälkeen ammattilainen jakaa erilaisia nappuloita lehmille, jotka odottavat harmaata ruokaansa jo innolla!

Tämän jälkeen siirrytään itse lypsyhommiin. Ensin lehmän utareet putsataan kuumalla keltaisella rätillä. Yksi rätti per lehmä.

Tämän jälkeen otetaan mustavalkoinen astia, johon lypsetään jokaisesta utareesta muutama ruiskaus. Tällä varmistetaan maidon laatu (en kyllä tiedä mitä piti tarkkailla, mutta lypsin silti). Odotetaan minuutti maidon nousemista.

Tämän jälkeen laitetaan lypsykone paikalleen maitoputkeen. Otetaan imuosa, painetaan mustaa nappia pohjasta ja viedään imuosa lehmän utareille. Sitten yritetään tasapainotella konetta käsissä ja tähdätä imuosaa utareeseen. Tässä välissä lehmä todennäköisesti mulkoilee, kuka idiootti siellä oikein häärää. Kun vihdoin kaikki imuosat ovat utareissa tukevasti kiinni, odotellaan.

Edellisiä vaiheita toistetaan neljän lypsykoneen verran. Lehmä on valmis, kun oranssihaitarinappi on alhaalla. Tämän jälkeen vedetään mustaa nappia alaspäin, jolloin imu helpottaa. Tipautetaan kaikki neljä suppiloa käteen ja ripustetaan sinisen osan alapuolella olevaan koukkuun. Sitten painellaan mustaa nappia edes takaisin, että pieni valkoinen säiliö tyhjenee maidosta. Tämän jälkeen letku irroitetaan putkesta ja siirretään seuraavan lehmän luokse. Tämän jälkeen suihkutetaan
leikkausjodia utareisiin niiden desinfioimiseksi.











Aloittelijana täytyy olla tarkkana ettei lähde lypsämään punaisin merkein varustettuja lehmiä. Kuvassa olevassa lehmässä on iso punainen U sen merkiksi, että lehmä on ummessa. Tällä tarkoitetaan nähtävästi sitä, että lehmä synnyttää parin kuukauden päästä ja se tarvitsee lepoa. Punaisella voi olla myös OE, joka tarkoittaa että lehmältä puuttuu oikeaetu-utare. Oikeaan etuimukuppiin on tällöin laitettava oranssi suppilo
turhan imun välttämiseksi.

Lypsyn välissä käydään ruokkimassa pienokaisia. Tilalla oli kolme suloista vasikkaa, joista nuorinta taidettiin ruokkia oikealla maidolla ja kahta vanhempaa maitojauhemaidolla.

Kun lypsy oli ohitse, vietiin lypsykoneet roikkumaan tankkihuoneeseen pesua varten. Imuosat laittetiin johonkin laitteeseen, jonka jälkeen maitoputket ja laitteet puhdistuivat koneen toimesta.

Lypsyn jälkeen lehmille annettiin lisää harmaita papanoita. Kun ne oli ahmittu, ajettiin käytävälle rehua, jota sitten talikoitiin lehmille syötäväksi. Tämän jälkeen täytettiin puruastiat ja heiteltiin puruja lehmän jalkoihin, hiehojen karsinoihin ja vasikoille.

Sitten lypsy on valmis! Muutama vinkki vielä aloittelevalle lypsäjälle

1. Lypsäminen on rankkaa, koneet painaa paljon
2. Haju ei oikeastaan ole paha, mutta tarttuu silmälaseista lähtien kaikkeen.
3. Lehmät tajuavat, ettet tiedä yhtään mitä olet tekemässä

53. Tee pitsa alusta alkaen

Joku saattaa tietääkin etten ole suuri pitsan ystävä. Pannupitsa, Kotipitsan lankkupitsa ja kinkkumetripitsa menettelevät, mutta luokittelen syömäkelvottomaan luokkaan. Koska en ennen pitsaa ole tehnyt, täytyi lukea tarkkaan ohjeet. Marssin kauppaan ostamaan Pirkan ohjeen mukaiset ainekset. Leipasin taikinan, joka onnistui oikein hyvin. Homma jatkui pitsan täyttämisellä, joka ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Anninan vinkit pitsailuun:

1. Muista juustoraaste (Marin ja Leenan vihje)
2. Lämmitä pelti uunissa etukäteen (Leenan vihje)
3. Laita uuni täysille (Hannan vihje)
4. Metripitsa on parempaa, osta suoraan sitä (Anninan vihje)

 Tässä vaiheessa kuulin, että pitsastani puuttuu juustoraaste. Kun lopulta sain sen kaupasta haettua, unohdin ottaa kuvan ennen ripottelua. Ups.

25. Käy lumikenkäilemässä

Lähdettiimpä suorittamaan tätä tehtävää Kuhmon vahvistuksen kanssa. Itsehän en juuri lumikenkäilyn ideaa ole koskaan ymmärtänyt; lumikengät tuntuvat uppoavan yhtä syvälle kuin ilman kenkääkin. 

Suunnaksi otettiin Kuopion Vuorilampi. Auto parkkiin, lumikengät jalkaan ja menoksi. Vastassa oli ilahduttava näky, sillä edessä oli täysin tampattu lumikenkäreitti. Miten helppoa voi elämä olla! Pian alkoi kuulua valitusta selän takaa, ettei tässä ole mitään järkeä, joten päätimme lähteä off-roadille. 

Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa. Ps. kuvat lavastettu, käveltiin polulla ja ladulla 90% retkestä. 

34. Vietä ainakin yksi yö ulkona talvella 60. Osallistu urheilukilpailuun 87. Lähde hiihtoretkelle +7. Umpihankihiihdä

Taas monta kärpästä yhdellä iskulla. Päätin tällä kertaa oikaista muutaman väärinkäsityksen partiotaitokilpailuista ja kertoa kuinka suoritin nämä neljä (34. Vietä ainakin yksi yö ulkona talvella, 60. Osallistu urheilukilpailuun, 87. Lähde hiihtoretkelle, +7. Umpihankihiihdä) yhden viikonlopun aikana partiotaitojen SM-kilpailuissa Vantaalla 3.-4.3.2018.

Valmistautuminen:

Kisojen tehtävistä julkaistaan seuraavanlainen tehtäväluettelo, jonka perusteella lähdemme arvioimaan minkälaisia tehtäviä voisi olla kyseessä. Arvuutteluun vaikuttaa tehtävän nimi, -ryhmä ja ennakko-ohjeessa paljastuva varusteluettelo. 

Oltiin pohdittu seuraavaa:

Luonnontiede

• Ukko vai Zeus (sääilmiöt, jumalat/epäjumalat, ukkonen, salamat)
• Pekon vehkeet (Pellonpekko; ohran ja oluen jumala, viljojen tunnistus, holittomat oluet?)
• Riimut (Riimukirjoitus, riimutus, riimusauva)
• Tapion tilukset (Tapio= metsän jumala, puiden tunnistus)
• Lintukodin kansa (tätä ei oltu päivitetty; muuttolinnut, 

Killi & Nalli (NOTE! Varusteet:Neula ja lankaa, peltisakset ja kärkipihdit, vaneria sahaava saha, taltta lähdössä mukaan)

• Nyyrikin puhde (metsästyksen jumala
• Siida (jotakin saamelaista)
• Joulupukki (kelkka, reki, joulupukin kello)

Suunnistukset

• Hittavaisen taival (metsänhaltija, joka auttoi jäniksen pyynnissä)
• Rahkon ämpäri (yösuunnistus)
• Tellervon taival (metsän jumala)
• Jatulin tarha (labyrintti/hiihtosuunnistus

Partiotaidot

• Maahisen majat (ea, maahinen)
• Ahdin antimet (kalaruoka, loimulohi ja perunamuusi, yörastiruoka)
• Monitasoinen äkräs (ruoka: herneet, pavut, nauriit, kaalit, pellavat hamput, surullista jos tää on hernekeitto)
• Horkka (vilutauti/malaria)
• Kuippanan kisa (hippa/metsästys)
• Kratin aarteet (Kratti, maahinen)
• Keijun taival (kiritaivail)

Kisoihin valmistautumisessa on ensiarvoisen tärkeää katsoa ensinnäkin pakolliset varusteet, joista voi jo päätellä paljon. Lisäksi tulee miettiä tarvitaanko jotain lisävarusteita, kuinka paljon ne painavat ja mitä todella halutaan kantaa kymmeniä kilometrejä. Tämän jälkeen suomennetaan tehtäväluetteloa; nimiä googlataan, pohditaan menneitä kisoja/tehtäviä ja tarkastellaa mille sarjoille kyseinen tehtävä on. Harjoittelu keskittyi näissä kisoissa kahteen tehtäväryhmään; partiotaidot ja luonnontuntemus. Kätevyys ja suunnistus tulevat itsestään, kunhan on oikeat varusteet ja yllätykseen joukkueemme ei koskaan harjoittele.

__________________________________________________

Kilpailu: 

Kilpailuaamu alkoi hieman heikosti, kun auto ei käynnistynyt ja tuli jo pieni paniikki kisaan pääsystä. Yksi joukkueemme jäsen oli kipeänä, mutta saimme häneen yhteyden ja kyydin kisapaikalle Sotunkiin. 

Nopea ilmoittautuminen, avaijaiset ja eikun ihmettelemään lähtötehtävää. Pt-kilpailuissa on tällä hetkellä kuusi sarjaa oranssi (tytöt 12-17v), vihreä (pojat ja sekajoukkueet 12-17v), sininen (tytöt 15-17v), punainen (pojat ja sekajoukkueet 15-17v), ruskea (tytöt 18v-) ja harmaa (pojat ja sekajoukkueet 18v-). Olimme ennakkoon ilmoittautuneet harmaaseen sarjaan, mutta vaihdoimme sarjaa ruskeaan kun miespuolinen jäsenemme sairastui. Tieto ei luonnollisesti ollut kulkenut lähtötehtävään, joten siinä sitten koko kilpailu odotti meidän vartion tilanteen selviämistä. Lopulta ruskean sarjan tehtäväkäsky sujautettiin lähtötehtävän kirjekuoreemme ja lähtömerkki annettiin.

Lähtötehtävä on perinteisesti ollut kätevyystehtävä, eikä tämäkään ollut poikkeus. Aikaa tehtävän (Joulupukki) suorittamiseen taisi olla 45 minuuttia ja tarkoituksena oli tehdä kolme erillistä kätevyyttä. Miekka puusta, sydän leikatuista kahvipusseista ja ommeltu riisipallo. Tehtävä oli erinomainen esimerkki millaisia tehtäviä ei tulisi olla talvikisoissa. Pientä näpertelyä on inhottava tehdä -15 asteen pakkasessa. Tehtävän B-osassa tuli viedä tehdyt kätevyydet oikeaa aikavyöhykettä vastaavalle suunnistusrastille. Miekka tuli viedä Kiinaa vastaavalle aikavyöhykkeelle, Pallo Saudi-Arabiaan ja kahvipakettisydän Etelä-Afrikkaan. Karttaan oli merkattu useita rasteja, jotka oli määritelty eri aikavyöhykkeiksi. Onneksemme Kiina ja Etelä-Afrikka olivat juuri niillä vyöhykkeillä kuin ajattelimme ja Saudi-Arabiakin heitti vain tunnin. Kaikki tuli palautettua oikeisiin maihin ja pikahiihtoa maaliin. 10,9/14p.

Lähdössä saatiin myös tehtävät Keijun taival ja Jatulintarha. Ensimmäisessä tarkoituksena oli käyttäytyä partiomaisesti ja muuta turhaa. Pisteitä tehtävästä 1,5/2p, joten nähtävästi jollain rastilla huivi tai heijastin ei ole ollut näkyvissä. Jatulintarhan kanssa meillä kävi vähän huonosti, sillä lähdössä emme saaneet tehtäväkäskyä tai karttapalaa. Tehtävän ideana oli etsiä vihjeiden perusteella reittikartalta ensimmäinen oikea kohta ja käydä kyseisessä paikassa fyysisesti katsomassa seuraava kysymys. Jos vastasit kysymykseen oikein, sait vihjeen seuraavasta laatikosta. Jos vastasit väärin, sait vihjeen joka vei sinut väärälle laatikolle. 0/6p. 

Tästä matka jatkui ensin tien vartta ja sitten latua pitkin rastille 1. Valiteltiin vähän ladun huonokuntoisuutta, mutta tässä vaiheessa ei todellakaan ollut tietoa tulevasta. Vuorossa oli tehtävä Ukko vai Zeus. Tehtävän ideana oli yhdistää suomalaisia epäjumalia kreikkalaisiin vastineisiin. Tunnettiin hyvin suomalaiset epäjumalat, mutta kreikkalaisista vastineista ei ollut niin tietoa. 1,6/4p.

Kisa jatkui latua pitkin rastille Monitasoinen Äkräs. Emme todellakaan osanneet odottaa että täältä tulisi kerroskiisseli. Olimme epäilleet tehtävää ruokatehtäväksi, mutta äkräs viittasi enemmän herneeseen tai nauriiseen. Kiisseli ei oikein lähtenyt, sillä joukkueemme ruokavahvuus oli sitä mieltä ettei kananmunaa kuulu laittaa kiisseliin. Kiisseli ei siis oikein jähmettynyt ja mehukiisseli sekoittui allaolevaan maitokiisseliin. 2,2/6p.

Vieläkin saimme nauttia vantaalaisesta latumaastosta hiihdellessämme rastille 3, Valiojukola. Rasti kuului yllätystehtäväryhmään, joita varten emme opiskele. Tehtävä oli ihan mukava. Kyseessä oli karttamerkkimuistipeli. Paloihin sai koskea yksi jäsen kerrallaan ja avata parin kerrallaan. Nopein muistipelin ratkaissut joukkue sai parhaat pisteet. Suoritusta tehdessä joukkueen jäsenten kesken ei saanut kommunikoida tai elehtiä muuten. Suunnittelimme ennen ajanoton alkua järjestelevämme palat neliön muotoon ja käyvämme ne järjestyksessä läpi, jolloin parit olisi helpompi muistaa. Tehtävä sujuikin oikein mukavasti ja pisteitä 3,2/4p. 

Matka jatkui Sipoon korvessa moottorikelkkauralle tehtyä latua pitkin. Kaikki hyvin, hienot maisemat ja mukava pikkulatu hiihdellä! Neljännellä rastilla, Kuippanan kisa, tehtävänä oli heittää heittoköyttä pisteytettyihin rinkuloihin. Tässä varmaankin testattiin pelastusköyden heittotaitoja, ja tehtävä olikin ihan ok. Ei erityisen kekseliäs, mutta ei huonokaan. 1,9/3p. 

Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se ei ole sitä. Kisan karu luonne paljasti todelliset kyntensä rastivälillä 4-5. Pt-kisasääntöjen mukaan talvikisoissa tulee olla vähintään kerran hiihdetty latu, jota vartiot voivat seurata. Reittikarttaan ei oltu merkattu ensinnäkään lainkaan latuja, vaan se oli perinteinen 1:20 000 suunnistuskartta. Vaikeaa erottaa metsän pikkupolkuja hangen alta. Tarvottuamme ehkä 1,5h umpihangessa tajusimme ettemme enää tiedä missä olemme. Meidän olisi tullut olla tiellä jo aikaa sitten, mutta tietä ei näkynyt missään. Jokaisen mäen takana oli vain uusi koskematon hanki, eikä kartta vastannut enää maastoa. Tiesimme edenneemme kisassa kärkijoukoissa, joten emme heti huolestuneet kun muita ääniä ei enää kuulunut. Otimme suunnan kompassista ja lähdimme pelkän suunnan avulla taivaltamaan oletettua tietä kohti. Ehkä puolen tunnin jälkeen kuulimme ensimmäiset äänet. Huusimme onko tie siellä, mutta myöskään toisilla vartioilla ei ollut tietoa sijainnistamme. Lopulta näimme vilahduksen metsän siimeksessä liian nopeasti kulkevasta joukkueesta, joten päättelimme että siellä täytyy olla edes jonkinlainen latu. Päästyämme tälle "ladulle" hiihdimme toisen joukkueen perässä tielle. Me saimme tehdä tämän umpihankiosuuden valoisassa ja taustalla vankka suunnistustausta, mutta kyllä kauhistutti myöhemmin kulkevien joukkueiden puolesta. Tiellä olimme kulkeneet vasta 2/3 kyseisestä rastivälistä, joten piti vielä jaksaa hetki. Myöhemmin kuulimme, ettemme lainkaan olleet tulleet väliä hitaasti. Meillä koko rastiväliin meni noin 2,5h, mutta jotkut tarpoivat väliä yli kolme tuntia. Kun vihdoin saavuimme viitosrastille (Pekon vehkeet), alkoi voimat olla jo vähissä. Tehtävänä oli tunnistaa pellavan valmistuksessa käytettäviä ikivanhoja koneita, ei oikein lähtenyt ja pisteitä 1,2p/5.

Tässä vaiheessa ilta alkoi hämärtyä ja toiselta puoliskolta loppua voimat. Tiedettiin että paljon on vielä matkaa jäljellä, joten eikun sukset jalkaan ja nauttimaan hiihdosta hetkellisesti järven jäällä. Matka kutosrastille taisi mennä kohtalaisen nopeasti, sillä edellisvälin kauhujen taipaleen jälkeen tie oli kohtalaisen helppoa hiihdettävää. Karvapohjasuksi muuten toimii näköjään lähes kaikella pohjalla (paitsi ei 30 sentin pakkaslumiumpihangessa). Tehtävän nimi oli Helsinki-Vantaa ja en todella tiedä miten tehtävän nimi liittyi millään tavalla Ultra Brahan. Tehtävä kuului lisäksi yllätyskategoriaan, jossa tiedolla ei perinteisesti ollut tarvetta. Tässä tehtävässä sitä olisi kuitenkin tarvittu. Tarkoituksena oli tunnistaa Ultra Bran kappaleita Bumsibum -tapaan. Luonnollisesti suurena musiikkitietäjänä minusta ei ollut juurikaan apua, joten siskoni sai arpoa kaikki kappaleet. 0,7/4p.

Pimeä koitti, mutta päätimme pärjätä yhdellä lampulla. Kisoissa meillä on ollut tapana viivyttää lampun käyttöä mahdollisimman myöhäiseksi, sillä kun lampun sytyttää ei paluuta enää ole. Rämmimme runkojen yli ja ali kohti rastia numero 7. Päätimme seurata muita, sillä ei kiinnostanut jäädä yksi pimeässä keskelle korpea. Taivallettuamme metsän halki koitti rasti nimeltä Kehäradan kansa. Alkuperäisessä tehtäväluettelossa tämän tehtävän nimi liittyi jotenkin lintukotoon, emmekä olleet päivittäneet tehtävän nimeä. Emme siis olleet opetelleet mitään kehärataan liittyvää, mutta onneksemme meitä oli kaksi. Toinen meistä ei tiennyt mikä on kehärata ja toinen sattumoisin asui Helsingissä. Ihan kaikki ei tainnut osua kohdalleen, mutta tuloksena 1/4p. 

Tässä vaiheessa tiesimme että kyseessä olisi viimeinen rastiväli ennen yötä. Tässä vaiheessa toinen raahautui lähinnä tahdonvoimalla eteenpäin, mutta minulla oli vielä voimia jäljellä. Osuus oli muuhun reittiin verrattuna helpohkoa; pelkkää jäätävää tietä - ei siis runkoja, kiviä, ylityksiä, alituksia. Toki oli mukavaa saada sukset pysähtymään keskelle tietä jätettyyn kivikasaan. Varmaankin omaa tyhmyyttä, mutta ehkä järjestäjä olisi voinut laittaa varoituskyltin kivikosta tiellä. Yörastille saavuimme hyvissä ajoin 20.30, ja olimme ensimmäisen kymmenen joukossa. 

Yöllä on useimmiten yksi isompi ruokatehtävä, kätevyys ja jokin muu. Maaria oli jo aiemmin kysynyt haittaako jos emme tee mahdollista yösuunnistusta, niin varmoja olimme sen kohtaamisesta. Tehtäviä oli viisi; Ahdin antimet (ruoka), Nyyrikin puhteet (enkelikello), Maahisen majat (asento), Rahkon ämpäri (yösuunnistus) ja Siida (noitarumpu & -kapula). Pistettiin ensin teltta pystyyn ja tein Maahisen majoihin kuuluvan rinkkatelineen. Tehtävä oli mukaelma perinteisestä asentotehtävästä, jossa siis käytännössä tulee laittaa teltta pystyyn ja nuotio päälle. Maaria raahasi paikalle tynnyrin puolikkaan, johon väsäsi nuotion. Laitettiin makuupussit ja -alustat telttaan ja vaihdettiin lämmintä päälle. Minulla ei ollut missään vaiheessa kisaa kylmä ja hiihdinkin ilman hanskoja koko matkan, vaikka pakkasta taisi olla koko päivän -15 asteen tietämillä. Yleensä sallin joukkueelle mukaan varasukat, gorehousut ja fleecen yörastia varten, mutta nyt jouduin joustamaan. Oli luvattu niin kylmää, että lähdimme kahdella makuupussilla, erillisillä kengillä, ja kummallakin oli toinen takki ja housut mukana. Kolmella hengelläkin olisimme tietysti kisanneet kahden pussin taktiikalla, mutta kerrankin mahtui oikein nukkumaankin! Kisoissa porataan melkein reijät lusikoihinkin, jotta painoa olisi vähemmän. Tämä on todella tarkkaa. 

Minä rupesin väsäämään Siidaa ja Maaria keittelemään meille päivän ensimmäistä ruokaa. Yleensä syömmekin ensimmäisen lämpimän ruuan vasta yörastilla ja pyrimme syömään runsasenergisiä eväitä (proteeinipatukat, myslipatukat, leipä, suklaa, rusinat tms.) pitkin matkaa. Paljoa ruokaa ei innosta ottaa mukaan, sillä kaikki täytyy kantaa itse. Nälkä on aina aika kova, mutta kisoihin ei tulla nauttimaan. 

Siida lähti mukavasti käyntiin, tiedostin riskin 3mm vanerin (1000x120) taivuttamisesta soikioksi tällä pakkasella. Riskit vanerin halkeamiseen olivat suuret, joten päätin tehdä ensin nuijan ja lämmittää vaneria nuotiolla. Nuija oli todella helppo tehdä, eikä yön tehtävät muutenkaan kauhistuttaneet. Yleensähän näitä tehtäviä tehdään koko yö, eikä aikaa nukkumiseen jää (tai en anna siihen lupaa, ennen kuin kaikki on täydellistä). Syötyämme keittäjämme alkoi väsätä Ahdin antimiin kuuluvaa saaristolaisleipää ja valitsi WWF:n ja satokausikalenterin mukaiset kalat keittoon (eli valitsi ne kalat, joita halusi itse syödä). Minä jatkoin vanerin työstämistä. Sehän meni ihan hyvin, mutta vaneri napsahti poikki. Tässä vaiheessa tiedettiin, että tehtävällä on enää hyvin vähän toivoa. Päätimme tehdä rummusta suorakaiteen, joka olisi mittojen mukainen vähäisten pisteiden toivossa. 3mm vaneri on hyvin vaikea saada suorakaiteen muotoon nauloilla, ihan tiedoksi jos joku on kokeilemassa. Ajattelin välissä käydä värjäämässä rummun nahkan, mutta valitettavasti väriaineet olivat myös jäätyneet. Ulkona oli niin kylmä, että kuumaa vettä kaataessa termarin ulkopuolelle valunut vesi jäätyi välittömästi. Päätinkin lähteä vähän lämmittelemään yösuunnistukseen.

Poikkeuksellisesti koko vartion ei tarvinnut hoitaa omaa osuuttaan yösuunnistuksessa, joten pystyin jättämään keittäjän hommiinsa kalakeiton äärelle. Minä lähdin yön pimeyteen metsään. Onneksi tämän sai suorittaa ilman suksia, sillä maasto oli täysin hiihtokelvotonta. Tehtävään oli varattu 60 minuuttia, jonka aikana tuli hakea mahdollisimman monta rastia. Rastien sijainnista riippuen niistä sai eri määrän pisteitä, joten esimerkiksi kauemmista tai vaikeammista sai enemmän kuin lähellä olevista helpoista rasteista. Suunnistus itsessään oli yhtä vaikeaa kuin Jukolan viestissä. Otit suunnan ja seurasit polkua rastille. Kätevää! 4,5/6p. 

Palattuani keittäjä olikin palauttanut saaristolaisleivän ja kalakeiton. Pisteitä herui 3,8/8p. Vihannekset oli kuulema jääneet raa'aksi. Minä jatkoin mahdottoman suorakulmion kanssa ja vielä mahdottoman jäätyneen nahan kanssa. Nahan kiinnittäminen erittäin heiveröiseen vaneri suorakulmioon on käytännössä mahdotonta, mutta yhteistyöllä saatiin muutama naula pitämään nahkaa kiinni. Arvostelijat eivät arvostaneet panostustamme ja pisteitä lopulta 5,1/9p. Tämän jälkeen oli vuorossa enää enkelikello, jonka Maaria taisi väsätä täysin. Minä siivosin tavaroita ja laitoin teltan nukkumiskuntoon. Enkelikellosta tippui 4,6/7p. Nukkumaan taidettiin päästä kolmen maita, joten meillä oli ruhtinaalliset 4 tuntia uniaikaa! Hyvin poikkeuksellista SM-tason kilpailuissa. 

Sunnuntaiaamu koitti ja lähtö koitti 8.02. En muista koska olisin päässyt lähtemään kisoissa valoisassa tai ylipäätään noin myöhään. Kisa jatkui perinteisesti suunnistuksella. Kyseessä oli pistesuunnistus (Tellervon taival), jossa tarkoituksena on käydä kaikki karttaan merkatut rastit vartion haluamassa järjestyksessä. Kuten yleensäkin tässäkin suunnistuksessa sai jakaantua, joten jaoimme rastit ja lähdimme matkaan. Olipa mukavaa raahatua kallioisessa maastossa rinkka selässä ja sukset kannossa, sillä hiihtoliikkeille ei ollut tilaa. Suunnistus oli siinä mielessä helpohko, että se järjestettiin samassa maastossa kuin edellisyönkin. Yksi sakkorasti (+20min) meille kuitenkin tuli, kun en löytänyt viimeistä rastia. Ruskeassa ja harmaassa kilpaillaan aina kolmen hengen joukkueissa, joten kahdelle suoritus oli erinomainen, 4,9/6p.

Matka jatkui Sipoon todellisessa korvessa. Reitillä kulkua ei todellakaan voinut hiihdoksi kutsua, vaan kyseessä oli lähinnä etenemistä suksilla. En tiedä mitä järjestäjät olivat ajatelleet, mutta se että jossakin voi liikkua suksilla ei tarkoita sitä että se olisi millään tavalla järkevää. Niitä kallioita kiivetessä, puunrunkoja ylittäessä ja alittaessa tuli mieleen että onkohan tässä mitään järkeä. Rasti 9 löytyi kuitenkin lopulta korvesta, vastassa oli tehtävä nimeltään Horkka. Olimme varautuneet EA-tehtävään, sillä horkka voi esimerkiksi tarkoittaa Malariaa (tässä vaiheessa muuten mietin olenko saanut Domskista malarian. Malarian Duodecim-sivulla kerrottiin, että tulee aina hakeutua lääkäriin välittömästi kuumeen noustessa malaria-alueella. En mennyt.). Tehtävä oli typerä. Meillä oli minuutti aikaa katsoa kuvaa, jossa oli turvallisuusuhkia. Nämä uhat olivat esimerkiksi kaatunut komposiittikaasupullo, veitsi pöydän reunalla ja palava kynttilä. Sitten mentiin pisteeseen B ja lueteltiin nämä uhat paperille. Idioottia. 3/4p.

Rastilta lähdettäessä rastimies vakuutti, että seuraavalle rastille menee latu. Kysyin, että onko kyseessä teidän mielestä hiihtokelpoinen vai yleisen mielipiteen mukainen hiihtokelpoinen latu. Ei osannut sanoa. Vastaus paljastui nopeasti järjestäjien mielestä hiihtokelpoiseksi laduksi. Reitti oli viitoitettu välillä 9-10, sillä reitti kulki hiihtosuunnistuksen SM-kilpailukieltoalueella eikä partiolaisia haluttu sulkea kilpailusta ulos. Reitti oli vähintään yhtä hirveä kuin edellispäivän 4-5 rastiväli. Vaikka matkan varrella suoritimme tehtävää Tapion Tilukset (piti vastata Sipoon Korpea koskeviin kysymyksiin - ei tiedetty mitään, 2,5/4p), oli matka pitkä ja tuskallinen. Mäkeä ylös ja alas, puunrunkojen yli ja ali, väistä kiveä, väistä puuta, koita selviytyä. Tahdon voimalla mentiin.

Liian pitkän ajan päästä rasti 10 koitti. Ennakko-ohjeessa oltiin ennakoitu ensimmäisen vartion olevan maalissa 9.00 ja viimeisen 13.00. Kello taisi tässä vaiheessa kolkutella puoltapäivää, joten tiesimme ettei aikataulu tule todellakaan pitämään. Tällä rastilla, Kratin aarteet, kierrätettiin. Piti lajitella joitain roskia jäteastioihin mahdollisimman nopeasti ja tietysti oikein. Tylsä tehtävä. 3,7/5p.

Kylläpä tuntui latu hyvältä jalkojen alla. Matka jatkui kohti rasti 11, Riimut, jossa päästiin riimuttelemaan. Minä menin pressun toiselle puolelle ja kuvailin riimuja pressun toisella puolella olevalle Maarialle. Maaria kirjasi ne ylös ja jatkoi matkaa riimuavaimen luokse avaamaan sanomaa. Olimme toki opetelleet riimut, mutta emme näitä. Tehtävä meni kuitenkin hyvin ja avainsana oli luonnollisesti oikea. En tiedä mistä tuo 0,1p sakotettiin pois, mutta tuloksena 4,9/5p. 

Latu vei meitä auringossa eteenpäin rastille 12. Siellä pääsimme suorittamaan kaksi tehtävää; Ingman ja Fazer. Ensimmäisessä minä olin sokea hevonen, jota valjastettiin radan läpi. Outo tehtävä, enkä tiedä miksi meni nollille. 0/4p. Toisessa tehtävässä päästiin tunnistamaan maistamalla Fazerin karkkeja. Mukana oli monta klassikkopussin karkkia, joiden nimiä ei tiedetty. Mukava yllätystehtävä kisan loppupuolelle. 2/4p. 

Viimeinen tehtävä, Hittavaisen taival. Pelättiin etukäteen että kyseessä olisi kiritaival (eli mahdollisimman nopeasti pisteestä A pisteeseen B, karmeaa!). Onneksi kyseessä oli muokattu versio, jossa juostiin viiden palloheittopaikan kautta maaliin. Heittopaikoilla tuli heittää viisi palloa sankoon, jos meni ohi sai aikasakkoa. Näköjään vielä löytyi puhtia ja pisteitä 2,6/3p. 

Loppupisteet 68,6/120p, joka on oikein hyvä tulos kahdelta hengeltä kolmen hengen kilpailussa. Luonnollisesti olimme ulkopuolella sääntöjen vastaisen joukkuerakenteen vuoksi, joten virallista sijoitusta ei ole. Kuviakaan kisoista ei ole, sillä puhelin kuuluu hylkäämiseen johtavaan sääntörikkeeseen. Alla kuitenkin kuva kartasta, joka ehkä havainnollistaa kokemaamme karmeutta.